Mielenkiintoni helvetin henkeä Belialia kohtaan, joka on myös mainittu Goetiassa, heräsi jokin aika sitten. Luin hänen kuvauksensa Goetiasta enkä omannut tarvetta hänen palveluilleen, mutta mietin silti, mitä tarjottavaa hänellä olisi, mikäli suorittaisin kutsumisen. Niille, jotka eivät häntä tunne, tässä. Lyhyesti, hän on korkea-arvoinen helvetillinen ja hänet kerrotaan luodun heti Luciferin jälkeen.
Belial on merkuriaalinen henki ja siksi, kuten hän itse minulle kertoi, vastaa Mikaelille. Vaikkakin hänen horoskooppinsa on Kaksonen (14°). Tämä selittää myös miksi hän ilmaantui roomalaisena sotilaana ja erityisesti keltaisissa, sillä Aurinko määrää ilmamerkkejä elementaalisesta näkökulmasta, joista Kaksonen on varsin sopeutuvainen. Hänen erikoistaitonsa liittyvät hänen merkkiinsä ja hän pystyy vaikuttamaan muihin / suostuttelemaan muut ohjaajan tahtoon. Lyhyesti kerrottuna hän kykenee tarjoamaan maailman jalkojesi juurelle; hän saa muut rakastamaan sinua ja hyväksymään tekosi näin nostaen sinua elämässä. Muita ovat yleinen vuorovaikutus jne.
Mitä huomasin rituaalin aikana:
– Hän oli uskomattoman kevyt; helvetillisiä kutsuessani olen tottunut intensiiviseen tunteeseen, mutta hän oli kevyttä kuin ilma; hän vastasi: “Koska olen demoni, minun pitäisi tuoda mukanani tulta ja tulikiveä?” *hekotellen*.
– Hän kertoi tulevansa Potestaasien veljeskunnasta ja mikä kummallista, hermostui sanoessani “Eli Voimista”; hän vastasi: “ Ei – olen potestaasi, EN Voimia”; ne ovat yksi ja sama asia virallisesti, mutta mahdollisesti veljeskunnan sisällä on hiuksenhienoja eroavaisuuksia..
– Hänellä on tavallista henkeä suurempi pääsy ihmisten ajatuksiin, mikä ei myöskään ole yllättävää; hän kertoi, että suojelijani esti hänen pääsynsä syvimpiin ajatuksiini, mikä ei häntä haittaa, sillä hän kunnioittaa yksityisyyttä.
Pyysin häntä suomaan kykynsä minulle, mutta hän oli kriittinen kotitekoisista ruoistani uhrauksina, mikä ei yllätä, sillä Goetia mainitsee hänen vaativan suuria uhrauksia. Hänen reaktionsa uhrilahjoihini ajalta, jolloin mietin hänen kutsumistaan ajatusteni vetäessä häntä puoleensa, kuten useimmat olennot, joita mietiskelen, oli: “Pelkkä ateriako? …. selvä”
Tuloksia on tullut, sillä olen huomannut kohennusta; pientä, mutta silti hänelle antamaani vastaavia. Viimeiseksi; hän on neutraalimpi taivaaseen paluun suhteen. “Ihan sama”.
